Vieläkin

It’s still real to me, dammit!

Rakastin yläasteikäisenä wrestlingiä. Ei siis johnirvingmarkoasell-meininkiä, vaan sitä jossa lyödään tuoleilla ja käytetään naamioita. Ja sovitaan tulokset etukäteen. Kuten kaikkien omituisten harrastusteni kanssa, jouduin jatkuvasti selittelemään tätä harhautumistani intellektuelliuden poluilta. Eihän pellepainia nyt voi tosissaan katsoa kuin joku raamattuvyöhykkeen punaniska. Sehän on sitäpaitsi näyteltyä! Erityisesti tämän ihmiset osaavat aina kertoa kuin suurimmankin skuupin.

Jälkikäteen ajateltuna alennuin aivan liian usein näiden pseudointellektuellien tasolle ja ryhdyin puolustautumaan. Yritin osoittaa miten rankkaa lajin harrastaminen fyysisesti oli ja miten paljon painijat riskeerasivat tehdessään stunttejaan. Yritin oikeuttaa harrastukseni nostamalla sen samalle viivalle muun urheilun kanssa. Nyt on helppoa nähdä kuinka turhaa se oli. Se mahtuuko ”pellepaini” (samat tyypit jotka puhuvat ”potkupallosta” viitatessaan kotimaiseen futikseen) urheilun kategoriaan ei ole millään tavalla merkityksellistä. Pidän showpainin katsomisesta samasta syystä kuin pidän jalkapallon katsomisesta. Se on parhaimmillaan hienointa tarinankerrontaa jonka tunnen. Urheilu antaa ainutlaatuiset puitteet draamalle, koska siinä on aina häviäjä ja voittaja. Showpaini käyttää noita puitteita hyväkseen ja vie ne loogiseen päätepisteeseensä, sopimalla ennalta minkälainen satu tänään kerrotaan. En voi olla ihailematta Bret Hartia ja Stone Cold Steve Austinia kun he sanaakaan sanomatta onnistuvat 20 minuutissa kääntämään roolinsa ja muuttamaan maailman rakastetuimman painijan maailman vihatuimmaksi ja maailman vihatuimman kansan sankariksi.

Kayfabe tarkoittaa showpainin maailmassa kulissien ylläpitämistä. Sitä että näytellään riitojen, tapahtumien ja hahmojen olevan aitoja. Sen rikkominen on ankara tabu. Illuusion ylläpitäminen on elintärkeää draaman kannalta. Kaikki toki ymmärtävät otteluiden olevan suunniteltuja, mutta faneilla ja painijoilla on eräänlainen sanaton sopimus joka tekee draamasta merkityksellistä. Eiväthän näyttelijätkään elokuvissa riko ”neljättä muuria”, vaikka kaikki katsojat tietäisivätkin tapahtumien olevan fiktiota. Seuraamiseni loppuaikoina netissä levisi video jossa ylipainoinen mies saa mikrofonin fanitapahtumassa, murtuu täydellisesti kiittäessään painijoita näiden tekemistä uhrauksista ja päättää puheenvuoronsa huutamalla ”It’s still real to me, dammit!”. Video nousi viraalihitiksi ja puhujaa pilkattiin armottomasti netin julmassa maailmassa. Ajan myötä lausumaa ruvettiin kuitenkin käyttämään myös toisessa mielessä. Sillä ruvettiin kuvaamaan omaa lapsenomaista intohimoa lajiin kaikista sen naurettavista piirteistä huolimatta.

Suunnilleen siltä minusta on tuntunut viimeiset kolme viikkoa. Jalkapallon arvokisoilla ei ole enää samaa arvovaltaa kuin aiemmin. Niissä pelattu jalkapallo ei ole samantasoista kuin seurajoukkueissa pelattu. Pelaajat ovat väsyneitä pitkästä kaudesta. Kisoilla ei ole enää myöskään samalla tavalla merkitystä heidän uralleen kuin ennen. Vielä vuoden 92′ EM-kisojen jälkeen George Graham ilmoitti hankkineensa Arsenaliin ”maaleja tekevän keskikenttäpelaajan” John Jensenin liittyessä seuraan, olihan Jensen kisojen finaalissa tehnyt Tanskan ensimmäisen maalin Saksan verkkoon. Jensenistä tuli Arsenalin paidassa kulttipelaaja. Hänen ensimmäisen maalinsa metsästys kesti lopulta 98 ottelua, joiden aikana Arsenal-fanit ottivat tavakseen huutaa ”SHOOOOOOT!” aina tanskalaisen saadessa pallon vaikka tämä olisi ollut omalla rangaistusalueella. Jensenin viimein osuttua QPR:ää vastaan fanit teetättivät paitoja joissa luki ”I was there when John Jensen scored”. Nykyään seurat lähinnä varovat ostamista arvokisojen jälkeen, sillä hyvin suoriutuneiden pelaajien hinnat paisuvat pullataikinan lailla.

Fanit pukeutuvat hölmösti, selostajat ovat huonoja ja jokainen Valioliigaa tuijottava idiootti luulee ymmärtävänsä kaiken jalkapallosta. Viljellään ärsyttäviä stereotypioita, puhutaan jostain saatanan kansallisidentiteeteistä ja yllätytään jokaisesta Barcelonan, Real Madridin ja Valioliigan ulkopuolelta tulevan pelaajan onnistumisesta. Iänikuiset keskustelut teknologian käytöstä, filmaamisen kitkemisestä ja pelien tylsyydestä. Saksa on kone, italialaiset filmaavat ja Englannilla käy huono tuuri. Venäläiset ovat arvaamattomia taiteilijoita, hollantilaiset eivät ole joukkue kun taas sympaattiset tanskalaiset ovat ja onhan niillä myös sympaattisimmat fanit. Studiossa näytetään jotain kisauutisia sen sijaan että puhuttaisiin pelistä ja silloin kun puhutaan pelistä niin jauhetaan itsestäänselvyyksiä tai ollaan muuten vaan väärässä.

Ihan sama. Juuri ne stereotypiat ja kliseet ja hölmöydet tekevät kisoista kisat. Ne naurettavat ylhäältä sanellut totuudet joukkueista antavat tilaa tarinoille. Hollannin romahtaminen ei olisi ollut lähellekään yhtä mielenkiintoista jos meillä ei olisi yhtymäkohtia aiempiin kisoihin. Italia ei olisi voinut voittaa katsojia puolelleen kisojen aikana, jos siitä ei olisi ollut ennakkokäsityksiä. Jalkapallon arvokisoista tekee hienoja tapahtumia juurikin niiden historiallinen jatkumo. Voimme nähdä Saksan menestymättömyyden johtuvan ilkeiden pelaajien puutteesta tai Kreikan aidan matalimman kohdan ylittämisen hauskana jatkeena sen kisahistorialle. Oikeasti tälläisillä asioilla tuskin on juurikaan merkitystä. Ne ovat vain tarinoita. Kyseessä on samanlainen sanaton sopimus kuin wrestlingissä fanien ja painijoiden kesken. Tarinat elävät vain niin kauan kuin hyväksymme jollain 40 vuotta sitten tapahtuneella olevan merkitystä tämän päivän jalkapallossa.

Minä pidän siitä kun Saksasta puhutaan koneena. Pidän Top 5-videoista. Pidän huonoista selostajista, pidän naurettavista stereotypioista ja pidän kansallislaulujen tunteella kajauttajista. Minulle niillä on vielä merkitystä saatana.

Mainokset
Kategoria(t): Jalkapallo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s