Altavastaajista

This is for my folkers who got bills overdue
This is for my folkers, um, check one two
This is for my folkers who never lived like a hog
Me and you, toe to toe, I got love for the underdog

Vastaavanlaista ylivoimaa ei jalkapallon arvokisahistoriassa ole koskaan nähty. Espanja ei ainoastaan voittanut kolmatta mestaruuttaan peräkkäin. Se voitti paloittelemalla Italian pienenpieniksi palasiksi, murskaamalla sen täydellisesti. Harva kiistäisi tämän joukkueen olleen maailman paras viimeisen neljän vuoden ajan. Jokin kuitenkin muuttui. Espanjasta tuli ärsyttävä. Kuinka monta tuntemaasi ihmistä kannatti Espanjaa EM-kisojen finaalissa? Uskotko sen kertovan heistä jotakin?

Minä en tunne juuri ketään Espanjan puolella ollutta. Kyseessä ei ole sattuma, rakastanhan itsekin kaikkea häviämään tuomittua. Voittajan puolella oleminen ei yksinkertaisesti sovellu minulle. Se etoo minua. En voi sietää ihmisiä jotka haluavat nousta muiden yläpuolelle. En pidä menestyjistä, enkä toivo itse menestyväni. Kyse ei ole kateudesta tai siitä että haluaisin viedä muiden onnen pois. Pidän vain enemmän ihmisistä jotka eivät ole lahjakkaita ja jotka eivät halua olla vaikutusvaltaisia. Pidän ihmisistä jotka joutuvat olemaan kekseliäitä pärjätäkseen. Pidän altavastaajista.

En ole ainoa. Itseasiassa ilmiö on hämmentävän laaja. Vuonna 1991 julkaistussa tutkimuksessa tutkijat Jimmy Frazier ja Eldon Snyder kysyivät yliopisto-opiskelijoilta kumpaa he kannattaisivat seitsemän ottelun sarjassa jossa Joukkue 1 on selvä suosikki etukäteen Joukkuetta 2 vastaan. 81 prosenttia vastasi kannattavansa altavastaajaa. Tämän jälkeen opiskelijoille kerrottiin Joukkueen 2 voittaneen yllättäen sarjan kolme ensimmäistä ottelua. Puolet alussa Joukkuetta 2 kannattaneista vastasi nyt siirtyneensä kannattamaan Joukkuetta 1. Täysin järjetöntä. Miksi ihmeessä haluaisimme kannattaa joukkuetta joka todennäköisesti häviää? Viime aikoina onkin ollut havaittavissa voimakas vastarintaliike. Ihmisten valittaessa Espanjan ylivoiman olleen tylsää monet riensivät kertomaan heidän olevan väärässä. Syy ei ollut Espanjassa, vaan sen vastustajissa. Valittajien tulisi osata arvostaa mahdollisuutta nähdä tämä Espanja, ehkä kaikkien aikojen paras jalkapallojoukkue. Kutsun heitä Itseluottamus-liikkeeksi.

Itseluottamus-liikkeessä on kyse positiivisuudesta kaikilla elämän osa-alueilla. Sulkemalla negatiivisuuden ja kyynisyyden pois luomme itsellemme tilan jossa ne eivät pääse vaikuttamaan ajatteluumme. Uskomalla itseemme ja asettamalla selkeitä tavoitteita saavutamme enemmän elämältämme haluamia asioita. Syntyy positiivisuuden kierre, joka tekee meistä onnellisempia ja toimeliaampia. Siksi meidän tulisi myös osata arvostaa suuria menestyjiä ja voittajia. Meidän tulisi osata nauttia heidän kyvyistään sen sijaan että kadehdimme heidän osaamistaan. Itseluottamus-liikeellä on merkitystä. Siitä on tullut valtavan suosittu. Niin suosittu, että se käytännössä hallitsee maamme poliittista kenttää. Mutta entä jos se on väärässä? Entä jos voimamme ovatkin nimenomaan altavastaajan kannustamisessa ja negatiivisessa ajattelussa?

Altavastaajat nimittäin voittavat. Usein. Paljon, paljon useammin kuin niiden pitäisi. Ivan Arreguin-Toft tutki kirjassaan How the Weak Win Wars altavastaajia sodissa viimeisten 200 vuoden ajalta. Altavastaajaksi luokiteltiin konfliktin osapuoli, joka oli väkiluvultaan ja aseistukseltaan vähintään kymmenen kertaa pienempi kuin vastustajansa. Altavastaajat voittivat lähes kolmasosan kamppailuista. Luku on huikea, mutta se ei ole mitään verrattuna lukuun jonka Arreguin-Toft sai laskettuaan vain kamppailut joissa altavastaaja muutti strategiansa erilaiseksi kuin ennakkosuosikki. Niistä yli kymmenen kertaa pienemmät armeijat nimittäin voittivat päätähuimaavat 63,6 prosenttia.

Huipulla oleva ja positiivisesti ajatteleva keskittyy vahvuuksiinsa. Altavastaaja sen sijaan miettii heikkouksiaan ja luo strategiansa niiden mukaan. Siksi ennakkosuosikki edustaa pysähtyneisyyttä, altavastaajuus taas lähtökohtaisesti suosii luovuutta ja uudenlaista ajattelua. Altavastaajan täytyy olla kekseliäs ja yllättää vastustajansa. Taiteilijat luovat yleensä mielenkiintoisimmat työnsä uransa alkutaipaleella joutuessaan toimimaan pienemmillä resursseilla ja ollessaan kokemattomampia. Tultuaan suosituiksi he leipiintyvät ja muuttuvat ennalta-arvattaviksi ja tylsiksi. Uransa alussa taiteilija joutuu jatkuvasti pohtimaan millä tavalla voisi luoda jotain ennennäkemätöntä ja uutta. He joutuvat miettimään missä ovat hyviä, mutta sen he saattavat tehdä vain ymmärtämällä missä ovat huonoja.

Pelkästään positiivisten asioiden ajatteleminen ei sitäpaitsi toimi. Kukaan ei pysty siihen. Mitä enemmän yrittää ajatella vain ja ainoastaan hyviä ja kivoja asioita, sitä vaikeampaa on olla ajattelematta hirveitä. Monet viimeaikaiset tutkimustulokset puhuvat myös erilaisten tavoitteiden asettamista vastaan. Kun tietää mitä elämältään haluaa, se tuntuu jo saavutetulta sen sijaan että kannustaisi eteenpäin. Epävarmuutensa ja heikkoutensa myöntäminen eivät ole huonoja asioita. Päinvastoin. Ne pakottavat toimimaan. Virheemme tekevät meistä inhimillisiä ja mielenkiintoisia.

Aion jatkossakin rypeä omassa surkeudessani. Ja muiden. Aion kuunnella huonosti soitettua musiikkia, katsoa surkeasti näyteltyjä elokuvia ja seisoa räntäsateessa Kakkosen itälohkon jumbokamppailuissa. Aion systemaattisesti tuhota kaikki mahdollisuuteni menestyä elämässä ja aion nauraa koko matkan hautaan. Yritän olla altavastaaja, koska altavastaaja merkitsee enemmän.

Mainokset
Kategoria(t): Jalkapallo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s