Vahvistus

Entisen urheilijan vartalo, tuliterä tuulipuku ja lenkkarit jostain 90-luvun alkupuolelta, luultavasti ajalta jolloin hän vielä pelasi ammatikseen. Kylttiä ei tarvittu, tunnistin miehen samantien. Tai en niinkään miestä, vaan ajatuksen miehestä. Oltuaan tarpeeksi monta kertaa samassa tilanteessa pienet pinnalliset erot rupeavat näyttämään yhä merkityksettömämmiltä suuren suunnattoman samankaltaisuuden edessä. Joskus hänellä on pienet viikset, joskus valtava otsa, mutta loppujen lopuksi tuo mies näyttää tismalleen samalta minne ikinä kuljenkaan.

Tuossa. Ainakin kaveri on urheilullisen näköinen. En kehtaa yrittää lausua hänen nimeään, tyydyn vain nostamaan kylttiäni ylemmäs. Taisi huomata. Paiskaamme kättä ja viiton ulos, kohti autoa. Hän ei kuulemma puhu englantia. Tunnen oloni vaivaantuneeksi. En haluaisi olla epäkohtelias, mutta en tiedä mitä sanoa. Jos sanon jotakin yksinkertaista ja hän ymmärtää, tunnen itseni idiootiksi oletettuani ettei hän ymmärrä. Jos sanon jotain yksinkertaista ja hän ei ymmärrä, tunnen itseni idiootiksi koska kyllähän minulle sanottiin ettei hän ymmärtäisi. Toivotan pojan tervetulleeksi Suomeen. Hän ei ymmärrä, tuijottaa vain minua kuin idioottia.

Kylmyys tunkeutuu kaikkialle. Se lamauttaa koko kehoni, pirstaloi kaikki ajatukseni. Tiesin että olisi kylmä, mutta tähän en ollut varautunut. Kuinka voisin koskaan tottua elämään näin? Ulkona ihmiset eivät kävele, vaan viima työntää heitä eteenpäin ja he tarraavat kiinni omasta ruumiistaan kuin viimeisestä oksasta ennen vesiputousta jotteivat lähtisi lentoon sen mukana. Kaikilla heistä on jokin päämäärä, jokin paikka jossa heidän tulee olla seuraavaksi, jokin tarkoitus jota palvella. Mitään muuta syytä tuolla tarpomiseen ei voi olla. Oikeastaan kaikki täällä oleva näyttää olevan olemassa vain koska on pakko. Harmaat rakennukset pinnistävät pysyäkseen relevantteina, ollakseen katoamatta lopullisesti osaksi maisemaa kameleontin tavoin. Patsaat ja monumentit odottavat täyttävänsä 30, jotta ne voidaan korvata jollain uudemmalla ja paremmalla kuten Logan’s Runissa.

Logans-Run-photo-2

Istumme kahvilassa. Osoitan ympärillemme avautuvaa kaupunkia, sitten itseäni. Minä olen täältä. Mistä sinä olet kotoisin? Osoitan poikaa. Hän hymyilee minulle. Pohdittuaan hetken hiljaisuudessa näen kuinka hänen silmänsä kirkastuvat muistojen tulviessa mieleen. Sitten hän alkaa puhumaan. En ymmärrä sanaakaan, mutta näen edessäni kaiken. Käsillään hän piirtää rakennusten ja jokien ääriviivat, puheellaan luo kaaottisen kaupungin rytmin. Hänen äänensä muuttuu kivi kiveltä mahtipontisemmaksi kuvaillessaan valtavaa palatsia, joka kaartaa kohti taivasta kuin käyrätorven muotoinen liukumäki. Hänen äänensä kiihtyy ja muuttuu kimeäksi kuvaillessaan erikseen jokaista slummin asukasta, joista kaikilla on oma paikkansa tuossa kuhisevassa mehiläispesässä. Hahmotan kiikkerästi mahtavan rotkon reunalla keikkuvan temppelin ja maanalaisen verkoston jossa ikivanhat kaivosvaunut kuljettavat yön sotilaita ympäri kaupunkia. Näen vuoria, torneja ja jokia, näen ihmisiä, elämiä ja kasveja. En tiedä onko sanakaan totta, enhän edes ymmärrä oikeastaan. Sillä ei ole enää merkitystä.

Puruja on kaikkialla. Olen ottanut vasta muutaman juoksuaskeleen ja kenkäni ovat jo täynnä kentän pinnasta irtoavia muovin palasia. Niitä on suussani, housuissani ja sukissani. Kenttää ympäröi kalastajan verkko, johon on tarttunut ehkä kourallinen kiinnostuneita katsojia. Jokainen valmentajan huuto kaikuu ympäri hallin seiniä. Tältä välitilassa varmaankin näyttää. Tämänkö vuoksi olen matkustanut? Onko tämä edes sama peli jota kotona pelaamme? Kun me koskemme palloon, teemme sen hellästi ja rakkaudella, kiireettä. Täällä kaikki haluavat eteenpäin. Pakoon kylmää, pakoon vastustajaa.

Jännittää pojan puolesta. Liigacupissa peli tuppaa olemaan sekavaa sähläystä, eikä juuri ketään kiinnosta tehdä töitä saadakseen jonkun muun näyttämään hyvältä. Se on raadollista, mutta ensivaikutelma on kaikki kaikessa. Seuralla ei ole varaa laittaa rahaa kavereihin jotka ehkä jossain vaiheessa pysyvät mukana. Onhan tämä sitäpaitsi varmasti aika omituinen tilanne. Katsomossa parikymmentä ihmistä ja muutama lajifriikki laulamassa epävireisesti taustalla, kentällä kiire pois alkavan junnuvuoron alta. Ja kaikki katsovat häntä. Kaikki hiljaa odottavat sormet ristissä josko tässä olisi se messias joka voittaa yksin ottelun ja pelastaa alkavan kauden ja koko suomalaisen jalkapallon.

Vastustajan joukkue on selvästi parempi. Sen näkee jo ensimmäisistä sekunneista. En ole tainnut vielä edes koskea palloon. Meidän pelaajamme vain potkivat sitä ylitseni, mahdollisimman kauas omasta maalistaan. Tunnen ihmisten tuijotuksen kaikkialla ympärilläni. Tiedän mitä he näkevät. He näkevät karikatyyrin. He näkevät minussa kotimaani pahimmat puolet. He näkevät vain entisen lapsisotilaan, he näkevät vain huumekauppiaan. Mutta nyt pallo syötetään minulle, ja pallon kanssa minulla on mahdollisuus saada heidät näkemään jotakin muuta. Saada heidät näkemään kauniin pelaajan. Nostan sen ilmaan ja lyön kantapäällä selkäni puolella vapaana roikkuvalle pelaajalle…

Suoraan vastustajan jalkaan. Täydellinen katastrofi. Mitä ihmettä poika oikein ajatteli?

Harmi, ehdin vähän kiintyä siihen. Ensi viikolla taas uusi sitten. Toivottavasti sekään ei puhu englantia.

Advertisements
Kategoria(t): Jalkapallo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Vahvistus

  1. Silly Season sanoo:

    Muuten oikein maukas kuvailu LC:stä, mutta kyllä siellä katsomossa on hiukan enemmän jengiä kuin ”muutama lajifriikki.” 😉 Kohta mennään taas: Sunnuntai. Tali. 16.30. Kalastajan verkko. Puoliajalla kuultavat kahvion juorut. Temppuileva cappucino-painike. Voi veljet, joko mennään?

    • tresjoli22 sanoo:

      Joo, ehkä vähän panettelin. Onhan Talissa ainakin parhaillaan monta sataa innokasta.

      Kauden avaus siirtyy tänä vuonna vähän myöhemmäksi, mutta pakkohan sinne kahvioon on tänäkin vuonna päästä hengaamaan.

      • JTH sanoo:

        Hieno kirjoitus taas kerran. Vaan voisihan siellä Talissa olla enemmänkin, kun kerran Myyrmäessäkin keskellä torstai-päivää oli 450-500 katsojaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s