Helsingin herruus eli kertomus Neljästä Suuresta

Aave kummittelee Helsingissä – derbyn aave. Monet ovat sitä yrittäneet esiin houkutella, milloin löytäneet sen idästä ja milloin Espoosta. Mutta se ei ole derbyn luonne. Sitä ei löydetä eikä se tottele. Sitä ei sanella käskynä ylhäältä alas eikä sitä manata esiin voodoo-kirouksilla. Se nousee. Se nousee kuin liekki. Ja kuten tuli, se nielaisee sisäänsä kaiken tielleen osuvan. Tämä aave on vasta pieni nuotio. Se on ohimennen kuultu kuiskaus. Merkit ovat kaikkialla. Uutisten sivulauseissa, baarien vessoissa ja stadionin portaissa. Ei kyseessä mikään salaisuus ole. Päinvastoin. Se on niin luonnollista ettei siitä tarvitse pitää meteliä. Ja juuri se tekee siitä merkittävän.

Let fury have the hour, anger can be power
D’you know that you can use it?

Koko tähänastisen jalkapalloilun historia on ollut derbyjen historiaa. Rangers ja Celtic, River ja Boca, Ajax ja Feyenoord. Nämä joukkueet määrittävät toisiaan. Ne tekevät toisistaan kokoa suurempia. Rikas ja köyhä, katolilainen ja protestantti, sortaja ja sorrettu. Derby-vastustajissa heijastuvat aina vastakkaiset arvot jollakin tasolla, oli kyseessä sitten uskonto tai asuinseutu. Rakastamme vihaamista. Voittaminen on tyydyttävää, mutta vihollisen nöyryyttäminen on eufoorista. Viha ajaa meitä eteenpäin ja lopulta jokaisessa ottelussa on kyse niitä paremmin pärjäämisestä. Monet eurooppalaiset sarjat käytännössä pyörivät kahden joukkueen ympärillä. Kannattajilla on omat joukkueensa, mutta he valitsevat puolensa myös kahdesta suuresta. Suomessa näin ei ole. Tilanne on helsinkiläisen jalkapallon seuraajan näkökulmasta sietämätön, sillä vain Turussa voidaan edes puhua todellisesta vastakkainasettelusta. Kyseessä on historiallinen vääryys.

Helsingin derbyt on käyty perinteisesti Neljän Suuren välillä. Suurin ja kaunein on vuonna 1907 perustettu Helsingin Jalkapalloklubi eli HJK. Sen 24 mestaruutta ja 11 Suomen Cupin voittoa ovat suomalaisessa jalkapallossa omassa kastissaan. HJK sijoittuu helsinkiläisessä jalkapallokartassa ydinkeskustaan. Sen vaikutusalue on ajan myötä laajentunut varakkaisiin lähiöalueisiin, mutta identiteetiltään HJK on leimallisesti töölöläinen ja siten porvarillinen. Klubi on seurana tyylikäs, ikuinen. Se edustaa jatkuvuutta jota suomalainen jalkapallo kipeästi kaipaa. Silti kun käydään läpi Helsingin historian kuumimpia derbyjä HJK ei juurikaan listalla esiinny. Taistelu Stadin herruudesta kävi nimittäin kuumimmillaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin HJK vietti historiansa pisintä korpivaellusta. Tämän vuoksi sillä ei myöskään ole luonnollista vihollista, vaan oikeastaan varsin lämpimät suhteet muihin kolmeen Suureen.

Helsingin Suurista oikea työväenjoukkue on Palloseura, HPS. Työväenseura on oikeastaan liioittelua. Työttömienseura on ehkä kuvaavampi. Sen kannatusaluetta oli Pitkänsillan pohjoispuolelle vuosisadan alussa muotoutunut työläiskaupunginosa, alkoholismin ja siveettömyyden leimaama paheiden pesäke. Vallilasta lähtöisin ollut Palloseura oli Åke Lindmanin sanoin: ”todellinen rosvojoukko”. HPS ei kuvia kumartanut, tärkeää sille oli vain voittaminen. Keinolla millä hyvänsä. Oikean sivutukensa Max ”Murtaja” Viinioksan johdolla se potki ja taklasi, raapi ja repi, rikkoi ja raastoi. HPS oli isompi ja vahvempi kuin muut ja käytti sitä hyväkseen niin paljon kuin mahdollista. Viinioksan valtakausi ei päättynyt pelaajauraan, vaan hän siirtyi seuran puheenjohtajaksi ja valmentajaksi. Eikä mikään muuttunut. ”Oli kuin sotaan olisi menty joka kerta, kun Hopsia vastaan piti pelata”. Eikä tämä rajoittunut kentän puolelle. Myös HPS:n kannattajat tunnettiin törkeyksiä kentän laidalta huudelleena siivottomana porukkana pikkurikollisia. HPS kuitenkin eli ja kuoli Viinioksan mukana. Hänen jäätyään pois toiminnasta Vihreät Jääkärit vaipuivat vähitellen unohduksiin, vieden mukanaan kunniakkaan historiansa ja yhdeksän Suomen mestaruuttaan.

Kaikkein vahvimmin kamppailu Helsingistä kuitenkin kiteytyi kahteen suomenruotsalaiseen seuraan. Kiffen oli Kruununhaan porvareiden perustama, mutta kamppailussa suomenruotsalaisten nuorten sieluista se edusti proletariaattia. Kiffen (alunperin KIF) tunnettiin 30-luvusta eteenpäin lempinimellä ”Mustat hurmurit” pelipaitojensa värin mukaisesti. Lempinimen olivat ruotsalaiset alunperin antaneet jääpallojoukkueelle, mutta hurmaavaa sen peli oli ajoittain myös jalkapallossa, varsinkin 50-luvun puolivälissä. Joukkue koostui atleettisista nuorista miehistä trimmattuine pienine viiksineen. Sen peli oli sulavaa, pantterimaista. Nuorekkaan Kiffenin vastavoimana toimi porvarillinen ja konservatiivinen HIFK. Vanhoillisen seuran perusta oli puhtaassa kilpailussa ja urheilullisuudessa. Se ei sallinut kotiotteluihinsa työväenseurojen törkysuisia kannattajia ja piti aina itseään tällaisen käytöksen yläpuolella. Se oli ehdottoman eksklusiivinen, mutta myös kaunein ja paras. Perintö jota edes 30 vuotta kestänyt poissaolo kirkkaimmista parrasvaloista ei voi tahrata.

Tahrattu se kuitenkin on. 90-luvulla HIFK:sta tehtiin ensimmäinen suomalainen ”urheilubrändi”. Se ei kuitenkaan luottanut perinteisiin arvoihinsa. Uusi HIFK oli iso ja ilkeä. Se oli äijämäinen ja kuunteli heviä. Se syljeksi ja raivosi. Kytkökset rasismiin eivät ainakaan auttaneet (etelävaltioiden liput katsomossa, skinibändi Mistreatin tekemät kannatuslaulut). Jaloverinen seurahistoria rusennettiin jääkiekkojoukkueen pelitavan muutoksen tieltä. Vaikutteet imeytyivät kannattajien kautta jalkapalloonkin. Nyt HIFK pelaa kotiottelunsa boheemissa Kalliossa, Brahen kentällä. Sen kannattajat ovat profiloituneet ihannoimaan väkivaltaista kannattakulttuuria. Ja näin liekki on sytytetty. HIFK on kaikesta huolimatta huikean perinteikäs seura ja sillä on vahva ja uskollinen kannattajakunta. Ja nyt porvariseura HJK:llakin on syy vihata sitä. Se on myynyt historiansa.

Ja niin me odotamme. Odotamme liekkien leimahdusta.

Mainokset
Kategoria(t): Jalkapallo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Helsingin herruus eli kertomus Neljästä Suuresta

  1. Tiksa sanoo:

    Mainio, intohimoinen kirjoitus!

    Kuitenkin pari pointtia.

    Turun vastakkainasettelu on toki nykyään ainoa pääsarjan derby Suomessa, mutta ei ainoa eikä edes intohimoisin. Rehellisesti sanottuna, se on jopa aika keinotekoinen. Niitä tapauksia, joissa jalkapallo on ollut huomattavasti enemmän kuin jalkapalloa ovat vaikkapa Vaasan kielitaistelu VPS:n ja VIFK:n välillä, Mikkelin luokkasota MP:n ja MiPK:n välillä jne.

    Enkä kyllä ihan purematta niele tuota väitettä, että monet eurooppalaiset sarjan pyörisivät kahden suuren ympärillä. Pari sellaista toki löytyy (Skotlanti, Espanja), mutta kyllä suurimmassa osassa maita tilanne on monisävyisempi.

    • Ensinnäkin kiitokset mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Turkulaisena pitää olla eri mieltä Tiksan kanssa Turun derbyn keinotekoisuudesta. TPS:n ja Interin taustat ovat hyvin erilaiset ja vaikka Inter on vielä nuori seura ja TPS jo 90 vuotias. Näissäkin kohtaamisissa tuntuu jotenkin olevan työväki vs porvarit asetelmaa (pakko todeta näin, vaikka en pidä yhtään urheilun ja politiikan sekoittamisesta keskenään). Inter on aikanaan syntynyt sen vuoksi kun seuran omistajan poika ei mahtunut TPS:aan pelaamaan. Ehkä suurin hiertymä seurojen suhteisiin tuli Veritas Stadionia rakennettaessa, jolloin TPS:n talous ei ollut kunnossa eikä heillä ollut rahkeita lähteä mukaan stadionhankkeesee, joten Håkans joutui ottamaan riskin yksin harteilleen. Myöhemmin kun TPS sai taloutensa kuntoon, ei Håkansilla taas ole ollut enää halua päästää Tepsiä mukaan omistajakuvioihin, mikä taas on aiheuttanut jatkuvan keskustelun TPS:n pelaamisesta jossain muualla kuin Veritaksella.

      Asetelma saattaa näyttää keinotekoiselta ulos, mutta kyllä täällä Turussa on (valitettavan) suuri vastakkainasettelu minun mielestäni. Tepsiläiset ovat tepsiläisiä ja anti-tepsiläisille Inter on tarjonnut hyvän vaihtoehdon nyt kun TuTo ja muut kaupungin futisporukat pelaavat alasarjoissa.

      Minä olen ilmeisesti bi, sillä toivon derbyistä aina vain hyviä pelejä ja Veikkausliigassa toivon turkulaisten kaksoisvoittoa – viihdyttävämpää futista pelaava mestariksi ja toinen kakkoseksi. Kolmea tämän kauden derbyä vielä odotellen..

  2. tresjoli22 sanoo:

    Kiitoksia!

    Näistä myönnän avoimesti olevani aika pihalla. Toivottavasti pääsen jatkossa tutustumaan laajemmin ja lähempää Helsingin ulkopuoliseen elämään. Yritän saada kesäksi kasaan pienimuotoisen kiertueen jolla kävisin kaikilla liigapaikkakunnilla. Ehkä se vähän avaa näitä maailmoja?

    Kommentti oli ehkä kärjistetty mutta voisihan tuohon nimetä vielä ainakin Serbian, Kroatian ja ehkä Romanian (nykyään tosin vähemmän). Usein asetelma on myös yksi mahtiseura vastaan kaikki muut.

  3. faktailija sanoo:

    Muutamia rankempia asiavirheitä huomasin, ensinnäkin HPS on Vallilan porvariväestön seura, varmasti IFK:n jälkeen porvarillisin näistä neljästä, työläiset tuolla kannattivat Ponnistusta, Kullervoa ja Jyryä.

    HJK:n porvarillista leimaa en kiistä mutta se on kuitenkin ennenkaikkea jalkapalloseura, sen harjoituksiin ja otteluihin on aina ollut vapaa pääsy taustasta riippumatta ja sen suurimpiin seuralegendoihin kuuluu useita duunareita, työväestö valitsi alussa useammin töölöön vesan ja ruotsinkieliset ifk:n jonka vuoksi leima suomenkielisenä porvariseurana syntyi hieman itsestään. Tuo jako on kuitenkin kadonnut aikaa sitten, en kutsuisi Malmia tai Kannelmäkeä varakkaiksi lähiöiksi.

    Kiffen on kruunuhaan seura eikä todellakaan mikään työväenseura, se oli kielipolitiikassaan HIFK:ta avoimempi. Kruunuhaka on ollut mm upseerien asuinseutua, ruotsinkieliset duunarit pelasivat suomekielisissä työväenseuroissa jotka on mainittu ylempänä.

    Helsingin suurin paikallismatsi oli muuten aikanaan yleisömäärien ja lehtireporttien perusteella HIFK-HJK, HPS ja KIF olivat kuitenkin vahvasti kaupunginosien seuroja, tuo ”korpivaellus” kesti kuitnkin huimat 3v, klubilla on 50-luvulta kaksi sm-mitalia. Pienin paikallismatseista lienee ollut Kif-HPS

    • faktailija sanoo:

      ja lisätään vielä että jääkiekon ulkopuolella ifk on yhä lajista riippuen jopa fanaattisen ruotsinkielinen, historian ovat myyneet HPS ja KIF jotka pelaavat tiesmissä lähiöissä vailla mitään otetta alkuperäisistä synnyinseuduista.

      • tresjoli22 sanoo:

        Kiitos palautteesta! Koska resurssini blogin pitämiseen ovat varsin vajavaiset, teksti on kirjoitettu muutaman lähteen tietoihin pohjautuen ja päälle lisätty vähän kuulopuheita/aikalaiskertomuksia.

        ”Muutamia rankempia asiavirheitä huomasin, ensinnäkin HPS on Vallilan porvariväestön seura, varmasti IFK:n jälkeen porvarillisin näistä neljästä, työläiset tuolla kannattivat Ponnistusta, Kullervoa ja Jyryä.”

        Väite olikin että HPS oli Helsingin neljästä suurseurasta työväenjoukkue. Kaikki neljä olivat porvariseuroja perustaltaan. Työläisillä oli toki myös omat joukkueensa. HPS:n tyyli pelata ja kannattajien maine kuvaa mielestäni suosiota myös ylemmän luokan ulkopuolella.

        ”HJK:n porvarillista leimaa en kiistä mutta se on kuitenkin ennenkaikkea jalkapalloseura, sen harjoituksiin ja otteluihin on aina ollut vapaa pääsy taustasta riippumatta ja sen suurimpiin seuralegendoihin kuuluu useita duunareita, työväestö valitsi alussa useammin töölöön vesan ja ruotsinkieliset ifk:n jonka vuoksi leima suomenkielisenä porvariseurana syntyi hieman itsestään. Tuo jako on kuitenkin kadonnut aikaa sitten, en kutsuisi Malmia tai Kannelmäkeä varakkaiksi lähiöiksi.”

        En kiistä. HJK:n porvarillisuus tuleekin mielestäni enemmän sen toimintatavoista, syntysijoista ja jonkinlaisesta etäisyyden pitämisestä kannattajiinsa ja muuhun jalkapalloilevaan Suomeen.

        ”Kiffen on kruunuhaan seura eikä todellakaan mikään työväenseura, se oli kielipolitiikassaan HIFK:ta avoimempi. Kruunuhaka on ollut mm upseerien asuinseutua, ruotsinkieliset duunarit pelasivat suomekielisissä työväenseuroissa jotka on mainittu ylempänä.”

        Muutin kirjoituksesta yhden lauseen, joka vähän jätti informaatiota pois (korjaan tämän). Olet täysin oikeassa, Kiffen ei ollut missään nimessä työväenseura. Tarkoitukseni oli viestiä että se oli ruotsinkielisistä selvästi vähemmän ekslusiivinen ja siten muodostui työväenluokkaisemmaksi kuin HIFK. Krunikka oli muuten tunnettiin 1900-luvun alussa vielä paheellisena alueena. Mainitsemiesi upseerien leskeksi jääneet vaimot tapasivat harjoittaa siellä…. toimintaa.

        ”Helsingin suurin paikallismatsi oli muuten aikanaan yleisömäärien ja lehtireporttien perusteella HIFK-HJK, HPS ja KIF olivat kuitenkin vahvasti kaupunginosien seuroja, tuo “korpivaellus” kesti kuitnkin huimat 3v, klubilla on 50-luvulta kaksi sm-mitalia. Pienin paikallismatseista lienee ollut Kif-HPS”

        Käsittääkseni HJK:n välit Helsingin muihin seuroihin kuitenkin olivat aina varsin lämpimät. Korpivaellus se toki oli vain suhteessa Klubin historiaan. HPS taisi olla aika helvetillinen vastustaja suomenruotsalaisille seuroille ja Kiffenin ja HIFK:n välit ovat hyvin kaikkien tiedossa.

        ”ja lisätään vielä että jääkiekon ulkopuolella ifk on yhä lajista riippuen jopa fanaattisen ruotsinkielinen, historian ovat myyneet HPS ja KIF jotka pelaavat tiesmissä lähiöissä vailla mitään otetta alkuperäisistä synnyinseuduista.”

        Tästä olen iloinen, mutta uskonkin lätkäjoukkueen imagon siirtyvän jalkapallopuolelle pikkuhiljaa ja salakavalasti kannattajien mukana (siirtyminen Kallioon pelaamaan tukee tätä). Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta kyllä kannattajapiireissä taidetaan pitää Stadin Kingejä aikamoisena öykkärilaumana. Ottamatta siis kantaa siihen onko se sellainen.

        • faktailija sanoo:

          En tiedä lähteistäsi joten en suoraan kiistä väitteitäsi mutta muistuttaisin että rajumpi käytös ei varsinkaan nuorilla ole tiukkaan rajattu luokkarajoihin. Esimerkiksi 50-luvulla käytiin kaupunginosa tappeluita Krunikan ja Kallion välillä ja 70-luvulla Eiran nuorisoporukat olivat tunnettuja tappelijoita, Krunikkaa en silti pitäisi kovin agressiivisena kaupunginosana, Sörkan ulkopuolella Helsingin villimpiä seutuja ovat olleet Punavuori ja Katajanokka. HPS perustettiin nimenomaan Vallilan porvaristolle omaksi seuraksi, siihen perustan oman väitteeni. Myöhemmin HPS kuitenkin on pakostakin saanut enemmän työläisverta joukkoihinsa kun kilpailutilanne kiristyi 50-luvulla niin että pääsarjassa pelasi jopa 5 seuraa Helsingistä, ehkäpä olemme vain tarkkailleet liian kapeaa aikajaksoa.

          KIF tosiaan HIFK:ta maanläheisempi kaikin puolin. HJK:n historiikissa puhutaan siitä kuinka otteluissa ifk:ta vastaan on ollut etelämainen tunnelma, kuinka HJK jos mikään sai punapaitaiset hurrit syttymään ja siitä kuinka klubista ifk:hon siirtynyt kaksikielinen Mika Tiivola ei saanut suomalaisen yhteiskoulun opettajaltaan mestaruusonnitteluja koska mestaruus tuli ruotsinkielisessä seurassa. Klubi vihastutti myös runsailla pelaajasiirroillaan niin työläiseuroja kuin ruotsinkielisäkin vaikka se ehkä itse suhatautui avoimemmin pelaajien ja klubihenkisten taustoihin.

          Paikalliskamppailut olivat seurojen välillä yli lajirajojen ja jääpallossa sekä jääkiekossa HPS oli statistin roolissa. HJK ja HIFK olivat vahvoja ja KIF myös kärkiporukoita. Jääkiekko nousi jääpallon ohi yleisölajina vasta 60-luvulla ja jalkapallon ohi 70-luvun alussa jolloin paikallistaistot olivat jo muutenkin lievenemään päin Helsinkiläisen jalkapallon putoamisen johdosta. Seurat olivat tuolloin vielä vahvasti sidoksissa myös omaan alueeseensa, HPS Vallila, KIF Kruunuhaka, HJK Töölö ja HIFK ruotsinkielinen keskusta ja etelähelsinki. Lisäksi 40-luvun lopusta aina 60- 70-luvuille toimi Kalliossa vahvasti Ponnistus ja Kullervo sekä käsittääkseni Eiran/Punavuoren alueella Pallo-Pojat. Pallo-poikien seudusta en osaa kuitenkaan tarkkaan sanoa.

          Hyvä kuitenkin että joku kirjoittaa näistä unohdetuista väännöistä.

          • tresjoli22 sanoo:

            Pahoittelen että tähän vastaaminen on jäänyt, mutta en ole muistanut/ehtinyt. Tarvitsee vähän käydä kirjastoissa omia lähteitä tarkastelemassa, mutta lupaan palata vielä asiaan. Varsinkin Vallilan kaupunginosahistoriikeista olen noita HPS-juttuja aikanaan kaivanut, pitää käydä uudestaan vilkaisemassa jos vielä löytyisi.

            Joka tapauksessa valtava kiitos asiantuntevasta kommentoinnista.

            • Pyry Waltari sanoo:

              Aivan huikeaa settiä, kiitos tästä! Onpahan myös poikkeuksellisen tasokasta keskustelua kommenttiosiossa… Itse lasken tasoa, mutta halusin kuitenkin ilmaista kiitollisuuteni mainiosta blogista.

  4. Juuso Lindberg sanoo:

    Onko tosiaan niin että HIFK on porvarisseura? Ruotsin puolella IFK eli idrottsförening kamraterna, urheiluyhdistys toverit, on aina se vasemmiston seura, kuuleehan se jo nimestäkin. En tästä tiedä kun itse olen tamperelaisia.
    Kiitokset loistavasta kirjoituksesta! On se niin ikävää että Suomen jalkapallo ei perustu yleiseurooppalaiseen tyyliin jatkuvuudelle muuten kuin Helsingin osalta, ja sielläkin vain Klubi edelleen jaksaa porskuttaa. No, ainakin oli kiinnostava katsaus historiaan! Kiitoksia paljon.

  5. Paluuviite: HIFK Fotboll, etsikkoaika ohi | baltsu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s