Fundamentalisti

Yhdistelmä välinpitämättömyyttäni ja hajamielisyyttäni on johtanut minut opiskeluvuosinani varsin usein tilanteeseen, jossa saavun kokeeseen tai tenttiin ilman sen tekemisessä tarvittavia välineitä. Koska häveliäisyyteni ei salli minun lainata koulutovereiltani kuin kaikkein tärkeimmät, joudun usein aloittamaan kokeeni vetämällä vapaalla kädellä koepaperin reunalle suoran viivan marginaaliksi. Useimmiten viivani ajautuvat raiteiltaan jo ensimmäisten kahden ruudun jälkeen, poukkoilevat edestakaisin ympäri paperia ja lopulta, yritettyäni epätoivoisesti korjata sen liikerataa, joudun kumittamaan koko sutaisun ja aloittamaan alusta. Mutta aina välillä, aina silloin tällöin, onnistun piirtämään täydellisen suoran, majesteettisesti arkin halkaisevan, viivan. Sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka tyydyttäviä ne hetket ovat.

Sellainen hetki oli myös AS Roman voittomaali pari viikonloppua takaperin Stadio Giuseppe Meazzalla. Pallo kulki pelaajan jalasta toiseen täydellisen suorassa viivassa viiltäen Interin puolustuksen kahtia kuin Zatoichin miekka pahaa-aavistamattoman roiston. Tappoisku tämäkin oli. Pablo Osvaldon saattaessa pallon salamannopean hyökkäyksen päätteeksi yli vastaan tulleen Luca Castellazzin, Roma otti tukevan kiinnityksen kauden avausvoittoonsa. Toivo virisi jälleen. Ehkä kaikki loksahtaisi paikalleen ja edessä olisi yksi seuran upeimmista kausista, värikkäiden maalijuhlien sävyttämä suurmenestys? Sellaisia Zdenek Zemanin joukkueet ovat. Ne ottavat paljon, mutta ne antavat paljon.

Zeman nousi kulttimaineeseen 90-luvun puolivälissä johdattaessaan kääpiöseura Foggian kahdessa kaudessa Serie C:stä pääsarjaan taistelemaan europaikoista. Sen jälkeen hän teki lyhyen mutta unohtumattoman visiitin pääkaupunkiin ensin Lazion, sitten Roman peräsimessä. Sittemmin Zeman on aika ajoin ponnahtanut esiin historian hämäristä, valmentaen pikkuseuroja sydäntäsärkevän niukkoihin tappioihin suurempiaan vastaan. Viime kausi oli käännekohta. Zemanin valmentama Pescaran valloitti Serie B:n iskien huikeat 90 maalia 42 pelissä. Se riitti vakuuttamaan Roman seurajohdon. Zeman sai uuden tilaisuuden suurseuran peräsimessä. Faneja hänen ei juurikaan tarvinnut kosiskella puolelleen. Roomassa, ja lähes kaikkialla muuallakin Italiassa, Zeman on rakastettu hahmo. Milanolaiset jopa toivottivat hänet tervetulleeksi banderollilla: ”Kunniaa Zemanille, puhtaan jalkapallon ikonille”. Teksti viittaa hänen pitkäaikaiseen taisteluunsa italialaisen jalkapallon korruptiota vastaan, mutta on Zemanissa muutakin puhdasoppista. Oikeastaan hän on fundamentalisti.

Häijyt pienet silmät tuijottavat läpi ketjupolttajan ilmaan puhaltamien savukiehkuroiden. Jokainen ilme ja ele halveksuu kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Zdenek Zemanin tuijotus on pelottava. Se on pelottava samalla tavalla kuin Christopher Hitchensin tuijotus on pelottava. Näin tuijottavat miehet jotka tietävät olevansa muita älykkäämpiä. He katsovat suoraan ihmisen läpi, kuin tätä ei olisi olemassakaan. He kuuntelevat, mutta eivät oikeasti kuuntele. Zemania ei juurikaan kiinnosta nykyaikainen jalkapallo. Se tylsistyttää häntä. Hänen mielestään se tuskin edes on jalkapalloa. Jalkapalloa on se mitä hänen joukkueensa harjoittaa, muut vain potkivat ammatikseen. En hämmästyisi jos Zeman ilmoittaisi ettei ole koskaan nähnyt Leo Messin pelaavan. Ei sillä ole merkitystä. Ei Messillä ole annettavaa Zemanille. Zemanilaisessa jalkapallossa jokaisen syötön kuuluu viedä eteenpäin. Jokaisella syötöllä, jokaisella liikkeellä tulee olla merkitys. Pallon pitäminen omilla antaa vain vastustajalle mahdollisuuden ryhmittäytyä puolustamaan.

Raivokas koko kentän prässi, uhkarohkea pelaajien nostaminen hyökkäysten tueksi ja käsittämätön määrä tehtyjä ja päästettyjä maaleja. Zemanlandia, jalkapallon viimeinen huvipuisto. Niin kannattajat näkevät tshekkiläisen joukkueet. Todellisuudessa ne muistuttavat ehkä enemmän Sodomaa ja Gomorraa vähän ennen tulta ja tulikiveä. Paheiden pesä, jalkapalloa hedonisteille joiden mielestä ei ole järkeä katsoa jos se ei ole viihdyttävää. Kaunista, katoavaista jalkapalloa. Mikä voisi olla parempaa?

Nyt Zemanilla on taas palikoita joilla työskennellä. Tämän kauden Roma on juuri sellainen ryhmä joka hänelle sopii; nuoria pelaajia valmiina antamaan henkensä valmentajansa puolesta. Perinteitään kunnioittaen tshekki on asettanut joukkueensa 4-3-3 muodostelmaan. Hyökkäyspelin avain on vasen laita. Sieltä uuden pelipaikan henkiin herättämä Francesco Totti leikkaa keskustaan aina mahdollisuuden saadessaan, antaen höyryjunan lailla edestakaisin puskevan Federico Balzarettin täyttää laidalle jäävän aukon. Itseasiassa juna on huono vertaus, sillä vastoin kaikkia modernin laitapuolustajan lainalaisuuksia Balzaretti poistuu jatkuvasti kiskoiltaan etsimään tilaa rangaistusalueen edustalta ja osallistumaan prässiin. Kärjessä hönöttää pelikenttien Johnny Depp, Pablo Osvaldo, jonka uskonto mitä ilmeisimmin kieltää häntä viimeistelemästä maaleja jotka eivät mahdu viikon Eurogoalsiin. Oikealla viilettää River Platen kriisiajan alelaarista löytynyt Eric Lamela ja pelintekijänä keskikentän pohjalla häärii Lyonista löydetty bosnialainen Miralem Pjanic. Zemanin paletin täydentävät joukko lupaavia omia kasvatteja ja aivan liian eteläamerikkalainen puolustus.

Pimeissä, tyhjissä ja hylätyissä huvipuistoissa on jotain perusteellisen pelottavaa. Ehkä pelkoni voidaan johtaa jostain kauhuelokuvakliseestä tai Killing Jokesta jossa Jokeri kiduttaa komissario Gordonia keskellä rapistuneita laitteita, mutta luulen että kyse on kontrastista. Ne ovat pelottavia koska ne ovat paikkoja joissa pitäisi olla hauskaa. Roma johti sunnuntaina Bolognaa kotonaan 70 minuutin ylivoimaisen esityksen jälkeen 2-0. Toinen perättäinen voitto oli jo lähes takataskussa. Sitten valot sammuivat Zemanlandiassa. Puisto sulkeutui ja pimeys otti vallan. Gilardino ja Diamanti toivat ensin Bolognan tasoihin, sitten maalivahti Stekelenburgin ja puolustaja Nicolas Burdisson sekoillessa kehäkettu Gilardino kävi vielä tuikkaamassa loppulukemiksi 2-3. Naiiveja virheitä kaikki kolme. Tällaisia Zdenek Zemanin joukkueet ovat. Ne antavat paljon, mutta ne ottavat paljon.

Useimmiten piirtäessäni viivan paperille vapaalla kädellä se ei ole suora. Joskus se lähtee aivan minne sattuu, välillä se tuhoaa koko paperin. Minä piirrän viivan vapaalla kädellä koska olen laiska ja tyhmä. Fundamentalisti tekee niin koska hänestä se on ainoa oikea tapa. Hän tietää kuinka paljon tyydyttävämpää on piirtää täydellinen viiva näin.

Mainokset
Kategoria(t): Jalkapallo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Fundamentalisti

  1. Romanista sanoo:

    Kiitoksia, tätä on odotettu!

  2. Nimetön sanoo:

    Upea kirjoitus!

  3. ASR sanoo:

    Hienosti tiivistetty Zemanlandia 2.0!

  4. Olli sanoo:

    Hyvä teksti! En ollut ennen tähän kulttihahmoon edes tutustunut. Muistanko oikein että valmensi Eremenkoa Leccessä ja pani tämän melko tiukalle dietille?

    • tresjoli22 sanoo:

      Kiitos kaikille vaan!

      Muistat oikein. Zemanin edellinen renesanssi tapahtui tosiaan Leccessä, jossa saikin aikaan hienoa jälkeä. Joukkue taisi jopa tehdä sarjan toiseksi eniten maaleja (ja päästää eniten). Losa kuului vakioavaukseen Zemanin aikana ja putosi siitä pois heti tämän lähdettyä. Losa kai muistelee Zdenekiä aika lämpimästi, vaikka tämä vaatiikin pelaajiltaan hirvittävää fyysistä kuntoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s