Viikset

A lady gets a lotta things
She gets a 20 carat ring
She gets the alimony too
She gets to look good in the nude
But there’s one place where they’ve been whipped
Between the nose and upper lip

Vaikutuksen tekeminen on vaikeaa. Siksi yritämme niin kovasti. Teemme kaikkemme näyttääksemme hyvältä muiden silmissä. Koordinoimme asukokonaisuuksiemme värimaailman, käymme solariumissa ja salilla, ostamme porscheja ja rolexeja, kirjoitamme kirjoja ja näytelmiä, rakennamme avaruusaluksia ja lennämme niillä kuuhun. Kaikki tämä kuuluu luonnollisesti tehdä näyttäen siltä ettei yritä näyttää hyvältä muiden silmissä. On kuitenkin olemassa vain yksi valehtelematon auktoriteettiaseman mittaaja. Yksi varma tapa määrittää miehen paikka maailmassa (ikävä kyllä naiset joutuvat elämään ikuisessa epävarmuuden tilassa). Viikset, ei partaa.

Kyseessä on vaikein kuviteltavissa oleva tehtävä. Ihmismieli kavahtaa pelkkien viiksien edessä. Se hapuilee kontekstia johon sijoittaa tämä järisyttävä näky, etsii pienintäkin heikkouden merkkiä. Onnistuakseen viiksien kasvattajalta vaaditaan zen-tilaa, täydellistä mielen puhdistamista vaikutteista. Vähäisinkin ironian häivähdys tuhoaa vaikutelman ja tekee kantajasta naurunalaisen. Peli on myös menetetty sillä sekunnilla kun kantaja uskoo kaikesta huolimatta näyttävänsä hyvältä. Vain ihminen joka todella ei välitä voi koskaan onnistua. Totuus on että ihminen ei voi lakata välittämästä ellei ole joskus onnistunut saamaan kaiken minkä tahtoo. Ja sitten menettänyt sen.

Suomi pelasi keskiviikkona harjoitusottelun Pohjois-Irlantia vastaan. Se ei ollut täydellinen katastrofi. Otettuaan yli vuoden ajan vauvan askelia Mixun maajoukkue on vihdoin nousemassa jaloilleen ilman isin tai seinän apua. Pallollinen peli on ajoittain jopa vahvaa ja keskikenttä tuntuu löytäneen muotonsa. Roman Eremenko toimii pelin dynamona, kuten kuuluukin. Onhan kyseessä joukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja. Täydellistä kuvaa Romanin neroudesta on vaikeaa Suomesta käsin edes saada, sen verran vaikeaksi Venäjän pääsarjan seuraaminen on täällä tehty. Todisteet täytyy kerätä treenihöntsissä. Nekin riittävät. Romanin syöttörepertuaari mahdollistaa monipuolisen hyökkäyspelin. Pallo voidaan pelata linjan selustaan, piikissä pelaavalle selkä maalia kohden tai rauhoittaa hyökkäys ja odottaa laitapuolustajien nousuja. Hyökkäykset voivat olla nopeita tai hitaita. Sulava ja älykäs, lähes gasellimaisen koikkelehtiva, liike pitää Romanin aina pelattavana ja tekee hänestä koko pelin kiintopisteen.

Aiemmin peli muuttui usein kiireiseksi sähellykseksi, mutta Tim Sparvin nousu avauskokoonpanoon on rauhoittanut keskikentän pallonsiirtelyä. Kyseessä ei missään nimessä ole täydellinen jalkapalloilija, mutta vieiramaiset lonkerot tekevät hänestä vahvan katkojan ja maata pitkin pelattavien syöttöjen jakajana Sparv on joukkueessa omaa luokkaansa. Hän ei ainoastaan löydä omia lähes jokaisella syötöllään, vaan palauttaa vaikeatkin pallot suoraan jalkaan toimien eräänlaisena keskikentän pesukoneena ja helpottaen pelinrakennusta kovan paineen alla. Keskiviikkona Mixu halusi hallita ottelua, joten kolmantena keskikentällä hääri Kasper Hämäläinen. Vaikeammissa otteluissa tilalla on rikkova pelaaja, todennäköisesti Perparim Hetemaj tai Alexander Ring.

Kuten minua älykkäämmät ovat jo huomauttaneet, Mixu on pikkuhiljaa muuttanut Suomen prässipeliä viimeisten otteluiden aikana. Siinä missä kärjen alla pelaavat ”kympit” olivat aiemmin vastuussa pallollisen laitapuolustajan prässäämisestä, ovat he nyt siirtyneet sumputtamaan keskikentän kolmikon edessä olevaa tilaa. Vastustajan peli ohjataan aiemmasta poiketen kohti laitoja. Tämä tarkoittaa että laidan puolustamisesta ovat olleet vastuussa keskustan kolmikon laitimmaiset pelaajat. Pohjois-Irlannin kaksi ensimmäistä maalia keskiviikkona olivat seurausta tästä muutoksesta. Muutos sinänsä ei kuitenkaan ollut syy. Pelaajat vain eivät olleet sisäistäneet pelitapaa.

Ensimmäisessä maalissa keskikentän kolmikko jää liian kauas puolustuslinjasta. Hämäläinen unohtuu prässäämään laitaansa ja kakkospallo tippuu Fergusonille jolla on aikaa ja tilaa ottaa pallo haltuun ja laukaista. Toisessa osumassa Jere Uronen höntyilee pois pelipaikaltaan prässäämään laituria johon Sparv on jo juoksemassa kiinni keskustasta. Tälläiset virheet ovat luonnollisia pelisysteemiä harjoiteltaessa, mutta Ranskaa vastaan niitä ei saisi enää tulla. Mixu ilmoitti jo ennen ottelua että avaus on erilainen karsintojen avauksessa. Nähtäväksi jää koskevatko muutokset vain pelaajavalintoja vai myös pelitapaa. Voisiko suunnitelmissa olla jopa kolmas toppari suojaamaan laitapuolustajien nousuja? Ajatus voisi olla käyttökelpoinen jos keskikentän kolmikossa peluutettaisiin kahta nopeaa, rikkovaa pelaajaa jotka pystyisivät tarvittaessa putoamaan nopeasti linjaan.

Päästetyistä maaleista huolimatta muutokset prässiin ovat järkeviä. Keskikentän kolmikko saa nyt ylempää tarvitsemansa tuen. Voi kuitenkin olla että Suomen nopeat hyökkäykset kärsivät. Tiivis keskikentän kolmikko teki paljon pallonriistoja. Nyt se joutuu pelaamaan leveämmällä. Hitaat hyökkäykset eivät kuitenkaan välttämättä ole ongelma niin kauan kuin kentältä löytyy tarvittava määrä taitoa pitämään pallo omilla ja puhkomaan vastustajan puolustuslinja. Kuten aiemmin mainitsin, Sparv ja Eremenko tuovat yhdessä kentälle tarvittavan rauhallisuuden pallonhallintaan. Tarvitaan kuitenkin muutakin. Tarvitaan suoraviivaisuutta.

Alexei Eremenkon maailma romahti yhdeksän kuukautta sitten. Taisteltuaan tiensä takaisin jalkapalloilevan maailman huipulle loukkaantumisten, snägäritappeluiden ja kolareiden jälkeen Losa tuntui vihdoin löytäneen ammattimaisen otteen peliinsä. Sitten kaksi minuuttia sen jälkeen kun oli tehnyt paluuottelussaan maajoukkueeseen Suomen ensimmäisen osuman Tanskaa vastaan, hänen eturistisiteensä repesi. Kaikki tehty työ alas viemäristä.

Alexei tuo Suomen peliin jotain ainutlaatuista. Hän tuo siihen tappamisen meininkiä. Lähes jokaisen Losan antaman syötön on tarkoitus johtaa maaliin. Kukaan Suomen joukkueessa ei pelaa palloa linjan taakse yhtä usein. Kukaan Suomen joukkueessa ei lauo yhtä epätoivoisista paikoista. Aiemmin kyseessä oli vain ärsyttävän räkänokan pakkomielteinen yritys saada nimensä lehtiin. Nyt Losasta paistaa jotain aivan muuta. Hän ei enää välitä huomiosta. Hän on saanut kaiken, menettänyt kaiken ja ymmärtänyt että elämässä on jotain tärkeämpääkin. Alexei Eremenko juniorilla oli keskiviikkona viikset. Ne sopivat hänelle.

Mainokset
Kategoria(t): Jalkapallo. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Viikset

  1. Nimetön sanoo:

    Odotin Muurisen tuomiopäivää koskevaa postausta, tämä oli parempi.
    Suomen laadukkain jalkapalloblogi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s