Pelosta ja pelottelusta

Pari viikkoa sitten Helsingissä (kai vähän muuallakin Suomessa) vietettiin kolmatta kertaa Ravintolapäivää. Ideana on että kuka tahansa voi pystyttää oman ravintolansa ja ilmoittaa siitä internetiin. Ravintolapäivän nettisivuille keskitetyn listauksen luoma volyymi sulauttaa ravintolat osaksi tapahtumaa ja tuo niihin valtavat määrät nälkäisiä vierailijoita. Kysymys ei ole rahasta, annokset ovat tarkoituksella lähes ilmaisia. Konseptin toimivuus johtuu kollektiivisen tekemisen ilosta ja osallistumisen helppoudesta. Ei tarvitse osata kokata tai olla rikas voidakseen käydä syömässä ravintoloissa ja toisaalta halukkaat saavat mahdollisuuden esitellä vaihtarivuonnaan Sambiassa opittua ifisashi-bravuuriaan. Yksinkertaista ja nerokasta. Ja ennenkaikkea hauskaa. Mutta myös ilmeisen pelottavaa. Itseasiassa niin pelottavaa että tunnen vilunväristyksiä luissa ja ytimissäni. Niin pelottavaa että se saa John Carpenterin Halloweenin näyttämään Rob Zombien Halloweeniltä. Niin pelottavaa että kylmä hiki nousee pintaan kuin James Brownilla naisen koskettaessa.

Ai miksi? Saanen kysyä kuka vastaa siitä jos saan ruokamyrkytyksen syödessäni venäläisen herrasmiehen Ladan konepelliltä myymiä Neuvostoliiton aikaisia elintarvikkeita? Nii-in. Ei kukaan. Yhtäkään näistä keittiöistä ei ole hygieniatarkastettu. Yksikään niistä ei ole hankkinut tarvittavia lupia ruoan tarjoilemiseen. Ne eivät varmaan edes maksa veroja. Olo on kuin nuorallakävelijällä jonka turvaverkko on viety pois kesken esityksen. Niin pelottavaa että krapulayön liskotkin luikkivat vapisten takaisin koloihinsa. Tällainen oli suomalaisten reaktio Ravintolapäivään. Poliisit ratsasivat ravintoloita etsien alkoholia ja terveysviranomaiset pohtivat tapahtuman laillisuutta. Mutta olisiko ehkä sittenkin niin että minun ei ole pakko astua tuolle nuoralle ensinnäkään?

Suomalaiset pitävät itsensä mollaamisesta. Meillä on tapana nostaa kansalliseksi identiteetiksemme ihmiskunnan ikävimpiä piirteitä ja perustella niillä surkeuttamme milloin missäkin. Suomalaiset ovat kateellinen kansa. Me olemme aivan liian vaatimattomia. Eihän Suomi ole edes osa Eurooppaa, enemmänkin joku Venäjän satelliittivaltio. Olemme tyylitajuttomia, laiskoja (ainakin Nalle Wahlroosin mielestä) ja sivistymättömiä. Pidämme aivan vääristä asioista (kuten hevimusiikista) ja juomme liikaa. Olemme väkivaltaisia emmekä osaa puhua tunteistamme. Itseasiassa allekirjoitan oikeastaan nämä kaikki. Mutta minulla on teoria. Mitä jos kaiken tämän selittääkin oikeasti pelko? Pelottava ajatus. Niin pelottava että hiukset niskassani leikkivät kuollutta ettei niitä huomattaisi.

Pelko ajaa ihmistä. Se on äärimmäisen vahva motivaation lähde ja voi selittää kaikki ylläolevat ilmiöt. Suomalaiset eivät uskalla puhua tunteistaan, pelkäävät tulevansa nähdyksi ylimielisinä ja eivät missään nimessä halua erottua massasta. Pää rintaan ja eteenpäin hammasta purren. Suomalaiset arvostavat turvallisuutta koska suomalaiset pelkäävät jotain tapahtuvan heidän status quolleen. Emme me pelkää sairautta koska meille saattaa koitua siitä jotakin fyysistä haittaa. Pelkomme juuret ovat sosiaalisissa tilanteissa joihin sen vuoksi saattaisimme joutua. Siinä että joutuisimme käymään elämässämme läpi jotakin uutta. Uuden pelko ajaa Suomessa kaikkea politiikasta ruokailutottumuksiin ja kulttuurikulutukseen. Tämä on itseasiassa nykyään varsin yleisesti hyväksytty totuus. Sen vuoksi maamme onnistujat masinoivat Kansallisen epäonnistumisen päiviä ja muita kivoja mediatempauksia. Haluan painottaa että minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta tällaiseen. En koe tämän kansakunnan selviämisen, lukuunottamatta muutamaa merkittävää poikkeusta, olevan kovinkaan lähellä sydäntäni. Minun puolestani keskiverto suomalainen saa taistella epäonnistumista vastaan kaikin tarpeellisiksi kokeminsa keinoin. Kunhan se ei kosketa minua. Se on ajatuksena niin pelottava että se saa matkan R’lyehin uponneeseen kaupunkiin tapaamaan Suurten Muinaisten ylipappi Cthulhua näyttämään piknikretkeltä Seurasaaren oravien luokse.

Ikävä kyllä tarpeeksi voimakkaana koettu pelko vaikuttaa kaikkeen. Muistan elävästi kuinka täällä naureskeltiin yhdysvaltalaisten hysteerisille reaktioille Columbinen verilöylyn ja WTC-tornien tuhoutumisen jälkeen. Ne olivat ensimmäiset kohtaamiseni pelon aiheuttaman tyhmyyden kanssa. Ensimmäinen kerta kun näin ihmisten vapaaehtoisesti luopuvan vapaudestaan ja oikeuksistaan vain ja ainoastaan ollakseen pikkuisen enemmän turvassa. Ja niinkuin kaikessa muussakin, Suomi seurasi vain vähän jenkkien perässä. Jokaikinen tunnistaa varmasti muutoksen jonka ne tapahtumat ovat saaneet aikaan meidän ympäristössämme. Pelko luo esteitä meille itsellemme. Se saa meidät luopumaan asioista jotka tekevät elämästä elämisen arvoisia. Jokainen rationaalinen ihminen ymmärtää että jalkapallokatsomossa on miljoona eri asiaa jotka voivat syttyä palamaan vaikka kieltäisimme muovisten kannatuslakanoiden sinne tuomisen. Mutta tifomuovien kieltäminen lisää turvallisuutta. Vähän. Joten ne kiellettiin. Ja se on pelottavampaa kuin ikuisten Phil Collinsin rumpusoolojen helvetti.

En käynyt syömässä missään Ravintolapäivänä. Istuin kotonani katsomassa Planeettamme Maa-jaksoa jonka olin jo nähnyt. Aika turvallista. Se ei tosin johtunut siitä että en olisi uskaltanut, vaan siitä etten jaksanut koska minulla oli darra. Kukaan ei kuitenkaan käsittääkseni saanut ruokamyrkytystä. Ja vaikka olisi saanutkin, mitä sitten? Se on pieni hinta maksettavaksi tällaisesta tapahtumasta ja sen tuottamista kokemuksista. Minun mielestäni parasta elämässä on seikkailu. Sen voi kukin määritellä mieleisellään tavallaan, oli se sitten bussissa vieraalle puhumista tai maailman ympäri matkustamista pelkkä Sveitsin armeijan veitsi mukanaan. Hyväksyn täysin sen että joku ei näe seikkailua tärkeimpänä arvona elämässään, mutta sitä en hyväksy että joku vie pois minun mahdollisuuteni ottaa riski. Minulle niiden ottaminen on ainoa keino saavuttaa elämässä jotakin tavoittelemisen arvoista, vaikka se tarkottaisikin roihahtamista ilmiliekkeihin sulavan tifomuovin alla. Se ei ole minusta ollenkaan pelottavaa.

Mainokset
Kategoria(t): Muut. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s