En koskaan tule ymmärtämään ihmisiä. Kuka helvetti tätä keskustelua ohjaa? Mikä teitä oikein ajaa? Mikä saa käymään samat keskustelut homoudesta, pelkän homouden perusteella äänestämisestä, fanien ärsyttävyydestä ja ehdokkaiden samankaltaisuudesta uudestaan ja uudestaan? Ei kuulemma ole enää vasemmistolaista ehdokasta. No ei ole, ei. Johtuisikohan ehkä siitä että talouspolitiikalla ei ole tekemistä presidentinvaalien kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin. Tiedän, että te kuvittelette sillä olevan… mutta ei sillä ole. Presidentillä ei ole päätösvaltaa valtion budjettiin liittyvissä kysymyksissä.
Samalla voidaan lopettaa höpinä jostain vastajytkystä. Kyseessä on vasemmiston itselleen keksimä vaalivoitto. Mitään voittoa ei ole. Paitsi Haaviston. Äänet jakautuivat konservatiivi/liberaali-akselilla suunnilleen samalla tavalla kuin viime vuoden eduskuntavaaleissa, edellisistä presidentinvaaleista puhumattakaan. Sitäpaitsi kyseessä eivät ole myöskään arvovaalit. Mitä se edes tarkoittaa? Muuttuvatko suomalaiset arvot jollain tavalla jos Haavisto valitaan presidentiksi? Vai onko kyseessä Suuri suomalainen arvokysely 2012?
Tietenkään en väitä ettei ehdokkaan arvomaailmalla tule olla merkitystä äänestyspäätösken kannalta. Luonnollisesti haluamme äänestämämme ehdokkaan heijastelevan niitä arvoja joita toivomme suomalaisuuden edustavan maailmalla. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään egotrippikamppailua junttien ja sivistyneistön välillä. Tällaiselta keinotekoiselta kahtiajaolta tulisi katkaista siivet samantien. Yhdenkään ehdokkaan (paitsi ehkä huumoriehdokas Biaudet’n) kampanja ei ole keskittynyt tähän vastakkainasetteluun. Päinvastoin. Vaalien suurimman voittajan kampanjassa oli kysymys sovittelemisesta. Dialogin käynnistämisestä yli puoluerajojen. Ja tähän vaaditiin oikea ihminen.
Kyseessä ovat henkilövaalit. Pekka Haaviston vaalivoitto perustui siihen että hän on niin saatanan mukava mies. Hänen esiintymisensä on miellyttävää ja mielipiteensä perusteltuja ja älykkäitä. Niinistö on ollut poliitikkona suosittu jo pitkään. Väyrysen kampanjan noste johtui hänen humoristisesta esiintymisestään. Sama käänteisesti. Kaikki näkivät ettei Timo Soinin sydän ollut tässä kilpailussa. Paavo Lipposen kampanja taas kosahti seniiliin olemukseen ja ylimieliseen murahteluun. Presidentiltä vaaditaan ennenkaikkea kansaa yhdistäviä ominaisuuksia. Haavistolla niitä on. Niinistölläkin jossain määrin.
Ne ovat henkilövaalit myös toisessa mielessä. Niissä on kyse ehdokkaiden osaamisesta ja mielipiteistä presidentin viralle tärkeissä asioissa. Lähinnä siis ulkopoliittisissa kysymyksissä. Minä äänestän Pekka Haavistoa. Uskon hänen olevan kokenut kansainvälinen toimija, mutta vielä sitäkin tärkeämmin hän on samoilla linjoilla kanssani vaalien avainkysymyksissä. Tarkemmin sanottuna ihmisoikeusasioissa.
Pidän valtiokapitalismia suurimpana uhkana demokratialle sitten Stalinin Neuvostoliiton. Se ei ole enää pelottava tulevaisuuden näkymä, vaan hyvin vahvasti tätä päivää. 80 prosenttia Kiinan osakemarkkinoiden arvosta koostuu valtion yhtiöistä. Venäjällä vastaava luku on 62 ja Brasiliassa 38. Yhä useampi nouseva talousvalta ottaa vaikutteita mallista, jossa valtio käyttää globalismia ja markkinavoimia hyväkseen luodakseen kilpailukykyisiä valtion omistamia yhtiöitä. Etu yksityisiin firmoihin on ilmeinen. Niillä on valtio takanaan joten ne voivat kiertää sääntöjä, valjastaa julkisia varoja käyttöönsä ja suojautua halutessaan kilpailulta. Kiinan oli huomattavasti helpompaa luoda yhtiöilleen pelastuspaketti talouskriisin aikana, koska se ei joutunut kohtaamaan vastustusta kansalta. Luomalla materiaalista hyvinvointia ne voivat “perustellusti” viedä kansalaisiltaan oikeuksia. Monet köyhät ovat täysin valmiita luopumaan sananvapaudesta jos se mahdollistaa heidän elintasonsa nousun. Näin eliitti pitää asemansa ja tekee yhä käsittämättömämpiä voittoja.
Suomalaisten presidenttien matkat ovat olleet perinteisesti bisnesretkiä. Martti Ahtisaaren mukana Kiinaan matkusti liuta talouselämän isoja pamppuja. Tässä kohtaa on tarkoitus kysyä että “mitä surkean pienen Suomen kieltäytyminen kauppojen tekemisestä merkitsee Kiinalle?”. Kompromissien tekeminen ihmisoikeusasioissa kilpailullisuuden säilyttämiseksi on mielestäni tuhoisa tie. Lehmänkaupat eivät vaaranna ainoastaan markkinoiden toimivuutta, vaan koko demokratian tulevaisuuden. Suomi ei tietenkään voi yksin kääntää suuntaa, mutta sen täytyy tehdä kaikkensa sen eteen.
HBL:n vaalikoneesta 2o12:
Kaupankäynnin edistäminen on presidentin ulkomaanmatkoilla ihmisoikeuksia tärkeämpää.
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.Ylen vaalikoneesta 2012:
Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.
